Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

risteäminen (38)

  1. ristetä-verbistä muodostettu teonnimi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risteäminen risteämiset
genetiivi risteämisen risteämisten
risteämisien
partitiivi risteämistä risteämisiä
akkusatiivi risteäminen;
risteämisen
risteämiset
sisäpaikallissijat
inessiivi risteämisessä risteämisissä
elatiivi risteämisestä risteämisistä
illatiivi risteämiseen risteämisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi risteämisellä risteämisillä
ablatiivi risteämiseltä risteämisiltä
allatiivi risteämiselle risteämisille
muut sijamuodot
essiivi risteämisenä
(risteämisnä)
risteämisinä
translatiivi risteämiseksi risteämisiksi
abessiivi risteämisettä risteämisittä
instruktiivi risteämisin
komitatiivi risteämisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risteämise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
risteämis-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

risteäminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä ristetä