Wikipedia
Katso artikkeli Risteytys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

risteytys (39)[1]

  1. kahden perimältään erilaisen yksilön siitos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrist̪ey̯t̪ys/ tai /ˈrist̪eˌyt̪ys/
  • tavutus: ris‧tey‧tys / ris‧te‧y‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risteytys risteytykset
genetiivi risteytyksen risteytysten
risteytyksien
partitiivi risteytystä risteytyksiä
akkusatiivi risteytys;
risteytyksen
risteytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi risteytyksessä risteytyksissä
elatiivi risteytyksestä risteytyksistä
illatiivi risteytykseen risteytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi risteytyksellä risteytyksillä
ablatiivi risteytykseltä risteytyksiltä
allatiivi risteytykselle risteytyksille
muut sijamuodot
essiivi risteytyksenä risteytyksinä
translatiivi risteytykseksi risteytyksiksi
abessiivi risteytyksettä risteytyksittä
instruktiivi risteytyksin
komitatiivi risteytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risteytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
risteytys-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

risteytysjalostus, risteytyskoe, risteytystulos

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39