riuduttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä riutua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riuduttava riuduttavat
genetiivi riuduttavan riuduttavien
(riuduttavain)
partitiivi riuduttavaa riuduttavia
akkusatiivi riuduttava;
riuduttavan
riuduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi riuduttavassa riuduttavissa
elatiivi riuduttavasta riuduttavista
illatiivi riuduttavaan riuduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riuduttavalla riuduttavilla
ablatiivi riuduttavalta riuduttavilta
allatiivi riuduttavalle riuduttaville
muut sijamuodot
essiivi riuduttavana riuduttavina
translatiivi riuduttavaksi riuduttaviksi
abessiivi riuduttavatta riuduttavitta
instruktiivi riuduttavin
komitatiivi riuduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riuduttava-
vahva vartalo riuduttava-
konsonantti-
vartalo
-

riuduttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riuduttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riuduttava riuduttavat
genetiivi riuduttavan riuduttavien
(riuduttavain)
partitiivi riuduttavaa riuduttavia
akkusatiivi riuduttava;
riuduttavan
riuduttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi riuduttavassa riuduttavissa
elatiivi riuduttavasta riuduttavista
illatiivi riuduttavaan riuduttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riuduttavalla riuduttavilla
ablatiivi riuduttavalta riuduttavilta
allatiivi riuduttavalle riuduttaville
muut sijamuodot
essiivi riuduttavana riuduttavina
translatiivi riuduttavaksi riuduttaviksi
abessiivi riuduttavatta riuduttavitta
instruktiivi riuduttavin
komitatiivi riuduttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riuduttava-
vahva vartalo riuduttava-
konsonantti-
vartalo
-