rivakkuus

Suomi

Substantiivi

rivakkuus (40)

se, että on rivakka

Ääntäminen

IPA: /ˈriʋɑkːuːs/
tavutus: ri‧vak‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rivakkuus	rivakkuudet
genetiivi	rivakkuuden	rivakkuuksien
partitiivi	rivakkuutta	rivakkuuksia
akkusatiivi	rivakkuus; rivakkuuden	rivakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rivakkuudessa	rivakkuuksissa
elatiivi	rivakkuudesta	rivakkuuksista
illatiivi	rivakkuuteen	rivakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rivakkuudella	rivakkuuksilla
ablatiivi	rivakkuudelta	rivakkuuksilta
allatiivi	rivakkuudelle	rivakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	rivakkuutena	rivakkuuksina
translatiivi	rivakkuudeksi	rivakkuuksiksi
abessiivi	rivakkuudetta	rivakkuuksitta
instruktiivi	–	rivakkuuksin
komitatiivi	–	rivakkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rivakkuude-
vahva vartalo	rivakkuute-
konsonantti- vartalo	rivakkuut-

Etymologia

sanan rivakka vartalosta rivakk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on rivakka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rivakkuus Kielitoimiston sanakirjassa