Substantiivi

muokkaa

rivous (40)[1]

  1. se, että on rivo
  2. alatyylinen kirosana, ele, kuva tai piirros
    Nainen oli huudellut rivouksia, huoritellut ja esittänyt jopa tappouhkauksia naapureilleen. (ess.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈriʋous/ tai /ˈriʋou̯s/
  • tavutus: ri‧vo‧us / ri‧vous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rivous rivoudet
genetiivi rivouden rivouksien
partitiivi rivoutta rivouksia
akkusatiivi rivous;
rivouden
rivoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rivoudessa rivouksissa
elatiivi rivoudesta rivouksista
illatiivi rivouteen rivouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rivoudella rivouksilla
ablatiivi rivoudelta rivouksilta
allatiivi rivoudelle rivouksille
muut sijamuodot
essiivi rivoutena rivouksina
translatiivi rivoudeksi rivouksiksi
abessiivi rivoudetta rivouksitta
instruktiivi rivouksin
komitatiivi rivouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rivoude-
vahva vartalo rivoute-
konsonantti-
vartalo
rivout-

Etymologia

muokkaa

sanan rivo vartalosta rivo- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rivous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40