roikkunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaroikkunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä roikkua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | roikkunut | roikkuneet |
genetiivi | roikkuneen | roikkuneiden roikkuneitten |
partitiivi | roikkunutta | roikkuneita |
akkusatiivi | roikkunut; roikkuneen |
roikkuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | roikkuneessa | roikkuneissa |
elatiivi | roikkuneesta | roikkuneista |
illatiivi | roikkuneeseen | roikkuneisiin roikkuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | roikkuneella | roikkuneilla |
ablatiivi | roikkuneelta | roikkuneilta |
allatiivi | roikkuneelle | roikkuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | roikkuneena | roikkuneina |
translatiivi | roikkuneeksi | roikkuneiksi |
abessiivi | roikkuneetta | roikkuneitta |
instruktiivi | – | roikkunein |
komitatiivi | – | roikkuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | roikkunee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
roikkunut- |