rollaattori

Substantiivi

muokkaa

rollaattori (6)[1]

  1. liikkumisrajoitteisen henkilön kävelyä helpottava apuväline, joka kulkee henkilön edellä ja jossa on kahvat
    Isoäiti sai keväällä rollaattorin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrolːɑːt̪ˌt̪ori/
  • tavutus: rol‧laat‧to‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rollaattori rollaattorit
genetiivi rollaattorin rollaattorien
rollaattoreiden
rollaattoreitten
partitiivi rollaattoria rollaattoreita
rollaattoreja
akkusatiivi rollaattori;
rollaattorin
rollaattorit
sisäpaikallissijat
inessiivi rollaattorissa rollaattoreissa
elatiivi rollaattorista rollaattoreista
illatiivi rollaattoriin rollaattoreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rollaattorilla rollaattoreilla
ablatiivi rollaattorilta rollaattoreilta
allatiivi rollaattorille rollaattoreille
muut sijamuodot
essiivi rollaattorina rollaattoreina
translatiivi rollaattoriksi rollaattoreiksi
abessiivi rollaattoritta rollaattoreitta
instruktiivi rollaattorein
komitatiivi rollaattoreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rollaattori-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6