Wikipedia
Katso artikkeli Romantiikka (taidesuuntaus) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Caspar David Friedrichin Vaeltaja sumumeren yllä, romanttisen tyylisuunnan mukainen maalaus

Substantiivi

muokkaa

romantiikka (9-A)

  1. (taide, historia) 1700-luvun Euroopassa syntynyt, tunteisiin ja mielikuvitukseen vetoava taidesuuntaus
    Romantiikan perusasenteeksi muodostui vähitellen luovuuden asettuminen järjen vastakohdaksi.[1]
  2. romanttinen toiminta, henki tai piirteet; romattisuus, tunteellisuus
    Paavo järjesti eukolleen romantiikantäyteisen viikonlopun.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈromɑnˌt̪iːkːɑ/
  • tavutus: ro‧man‧tiik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romantiikka romantiikat
genetiivi romantiikan romantiikkojen
(romantiikkain)
partitiivi romantiikkaa romantiikkoja
akkusatiivi romantiikka;
romantiikan
romantiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi romantiikassa romantiikoissa
elatiivi romantiikasta romantiikoista
illatiivi romantiikkaan romantiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romantiikalla romantiikoilla
ablatiivi romantiikalta romantiikoilta
allatiivi romantiikalle romantiikoille
muut sijamuodot
essiivi romantiikkana romantiikkoina
translatiivi romantiikaksi romantiikoiksi
abessiivi romantiikatta romantiikoitta
instruktiivi romantiikoin
komitatiivi romantiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo romantiika-
vahva vartalo romantiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

esiromantiikka, kansallisromantiikka, kartanoromantiikka, myöhäisromantiikka, nyyhkyromantiikka, uusromantiikka, varhaisromantiikka

Aiheesta muualla

muokkaa