Substantiivi

muokkaa

romutus (39)

  1. romuttaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈromut̪us/
  • tavutus: ro‧mu‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romutus romutukset
genetiivi romutuksen romutusten
romutuksien
partitiivi romutusta romutuksia
akkusatiivi romutus;
romutuksen
romutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi romutuksessa romutuksissa
elatiivi romutuksesta romutuksista
illatiivi romutukseen romutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi romutuksella romutuksilla
ablatiivi romutukselta romutuksilta
allatiivi romutukselle romutuksille
muut sijamuodot
essiivi romutuksena romutuksina
translatiivi romutukseksi romutuksiksi
abessiivi romutuksetta romutuksitta
instruktiivi romutuksin
komitatiivi romutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo romutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
romutus-

Etymologia

muokkaa

verbi romuttaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa