rotko
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaarotko (1)
- syvyydeltään leveyttä suurempi jyrkkien seinämien rajoittama, yleensä kallioinen laakso. Synnyltään rotkot ovat tektonisia tai korroosiomuodostelmia
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrot̪ko/
- tavutus: rot‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rotko | rotkot |
| genetiivi | rotkon | rotkojen |
| partitiivi | rotkoa | rotkoja |
| akkusatiivi | rotko; rotkon |
rotkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rotkossa | rotkoissa |
| elatiivi | rotkosta | rotkoista |
| illatiivi | rotkoon | rotkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rotkolla | rotkoilla |
| ablatiivi | rotkolta | rotkoilta |
| allatiivi | rotkolle | rotkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rotkona | rotkoina |
| translatiivi | rotkoksi | rotkoiksi |
| abessiivi | rotkotta | rotkoitta |
| instruktiivi | – | rotkoin |
| komitatiivi | – | rotkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rotko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |