Katso myös: Rötkö

Suomi muokkaa

 
Rotko

Substantiivi muokkaa

rotko (1)

  1. syvyydeltään leveyttä suurempi jyrkkien seinämien rajoittama, yleensä kallioinen laakso. Synnyltään rotkot ovat tektonisia tai korroosiomuodostelmia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrot̪ko/
  • tavutus: rot‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rotko rotkot
genetiivi rotkon rotkojen
partitiivi rotkoa rotkoja
akkusatiivi rotko;
rotkon
rotkot
sisäpaikallissijat
inessiivi rotkossa rotkoissa
elatiivi rotkosta rotkoista
illatiivi rotkoon rotkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rotkolla rotkoilla
ablatiivi rotkolta rotkoilta
allatiivi rotkolle rotkoille
muut sijamuodot
essiivi rotkona rotkoina
translatiivi rotkoksi rotkoiksi
abessiivi rotkotta rotkoitta
instruktiivi rotkoin
komitatiivi rotkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rotko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rotko Kielitoimiston sanakirjassa
  • rotko Tieteen termipankissa