rouhiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarouhiminen (38)
- teonnimi verbistä rouhia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rouhiminen | rouhimiset |
| genetiivi | rouhimisen | rouhimisten rouhimisien |
| partitiivi | rouhimista | rouhimisia |
| akkusatiivi | rouhiminen; rouhimisen |
rouhimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rouhimisessa | rouhimisissa |
| elatiivi | rouhimisesta | rouhimisista |
| illatiivi | rouhimiseen | rouhimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rouhimisella | rouhimisilla |
| ablatiivi | rouhimiselta | rouhimisilta |
| allatiivi | rouhimiselle | rouhimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rouhimisena (rouhimisna) |
rouhimisina |
| translatiivi | rouhimiseksi | rouhimisiksi |
| abessiivi | rouhimisetta | rouhimisitta |
| instruktiivi | – | rouhimisin |
| komitatiivi | – | rouhimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rouhimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rouhimis- | |