rouskuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä rouskua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouskuttava rouskuttavat
genetiivi rouskuttavan rouskuttavien
(rouskuttavain)
partitiivi rouskuttavaa rouskuttavia
akkusatiivi rouskuttava;
rouskuttavan
rouskuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi rouskuttavassa rouskuttavissa
elatiivi rouskuttavasta rouskuttavista
illatiivi rouskuttavaan rouskuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouskuttavalla rouskuttavilla
ablatiivi rouskuttavalta rouskuttavilta
allatiivi rouskuttavalle rouskuttaville
muut sijamuodot
essiivi rouskuttavana rouskuttavina
translatiivi rouskuttavaksi rouskuttaviksi
abessiivi rouskuttavatta rouskuttavitta
instruktiivi rouskuttavin
komitatiivi rouskuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rouskuttava-
vahva vartalo rouskuttava-
konsonantti-
vartalo
-

rouskuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rouskuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouskuttava rouskuttavat
genetiivi rouskuttavan rouskuttavien
(rouskuttavain)
partitiivi rouskuttavaa rouskuttavia
akkusatiivi rouskuttava;
rouskuttavan
rouskuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi rouskuttavassa rouskuttavissa
elatiivi rouskuttavasta rouskuttavista
illatiivi rouskuttavaan rouskuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouskuttavalla rouskuttavilla
ablatiivi rouskuttavalta rouskuttavilta
allatiivi rouskuttavalle rouskuttaville
muut sijamuodot
essiivi rouskuttavana rouskuttavina
translatiivi rouskuttavaksi rouskuttaviksi
abessiivi rouskuttavatta rouskuttavitta
instruktiivi rouskuttavin
komitatiivi rouskuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rouskuttava-
vahva vartalo rouskuttava-
konsonantti-
vartalo
-