rouskutus

Suomi

Substantiivi

rouskutus (39)

rouskuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrou̯skut̪us/
tavutus: rous‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rouskutus	rouskutukset
genetiivi	rouskutuksen	rouskutusten rouskutuksien
partitiivi	rouskutusta	rouskutuksia
akkusatiivi	rouskutus; rouskutuksen	rouskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rouskutuksessa	rouskutuksissa
elatiivi	rouskutuksesta	rouskutuksista
illatiivi	rouskutukseen	rouskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rouskutuksella	rouskutuksilla
ablatiivi	rouskutukselta	rouskutuksilta
allatiivi	rouskutukselle	rouskutuksille
muut sijamuodot
essiivi	rouskutuksena	rouskutuksina
translatiivi	rouskutukseksi	rouskutuksiksi
abessiivi	rouskutuksetta	rouskutuksitta
instruktiivi	–	rouskutuksin
komitatiivi	–	rouskutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rouskutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rouskutus-

Etymologia

verbi rouskuttaa (heikko vartalo rouskut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. rouskuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rouskutus Kielitoimiston sanakirjassa