ruhjominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruhjominen (38)
- teonnimi verbistä ruhjoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruhjominen | ruhjomiset |
| genetiivi | ruhjomisen | ruhjomisten ruhjomisien |
| partitiivi | ruhjomista | ruhjomisia |
| akkusatiivi | ruhjominen; ruhjomisen |
ruhjomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruhjomisessa | ruhjomisissa |
| elatiivi | ruhjomisesta | ruhjomisista |
| illatiivi | ruhjomiseen | ruhjomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruhjomisella | ruhjomisilla |
| ablatiivi | ruhjomiselta | ruhjomisilta |
| allatiivi | ruhjomiselle | ruhjomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruhjomisena (ruhjomisna) |
ruhjomisina |
| translatiivi | ruhjomiseksi | ruhjomisiksi |
| abessiivi | ruhjomisetta | ruhjomisitta |
| instruktiivi | – | ruhjomisin |
| komitatiivi | – | ruhjomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruhjomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruhjomis- | |