Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruiskahdus (39)

  1. ruiskahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrui̯skɑhdus/
  • tavutus: ruis‧kah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruiskahdus ruiskahdukset
genetiivi ruiskahduksen ruiskahdusten
ruiskahduksien
partitiivi ruiskahdusta ruiskahduksia
akkusatiivi ruiskahdus;
ruiskahduksen
ruiskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruiskahduksessa ruiskahduksissa
elatiivi ruiskahduksesta ruiskahduksista
illatiivi ruiskahdukseen ruiskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruiskahduksella ruiskahduksilla
ablatiivi ruiskahdukselta ruiskahduksilta
allatiivi ruiskahdukselle ruiskahduksille
muut sijamuodot
essiivi ruiskahduksena ruiskahduksina
translatiivi ruiskahdukseksi ruiskahduksiksi
abessiivi ruiskahduksetta ruiskahduksitta
instruktiivi ruiskahduksin
komitatiivi ruiskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruiskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruiskahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ruiskahtaa (ruiskahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa