Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rujous (40)[1]

  1. se, että on rujo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrujous/ tai /ˈrujou̯s/
  • tavutus: ru‧jo‧us / ru‧jous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rujous rujoudet
genetiivi rujouden rujouksien
partitiivi rujoutta rujouksia
akkusatiivi rujous;
rujouden
rujoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rujoudessa rujouksissa
elatiivi rujoudesta rujouksista
illatiivi rujouteen rujouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rujoudella rujouksilla
ablatiivi rujoudelta rujouksilta
allatiivi rujoudelle rujouksille
muut sijamuodot
essiivi rujoutena rujouksina
translatiivi rujoudeksi rujouksiksi
abessiivi rujoudetta rujouksitta
instruktiivi rujouksin
komitatiivi rujouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rujoude-
vahva vartalo rujoute-
konsonantti-
vartalo
rujout-

Etymologia muokkaa

sanan rujo vartalosta rujo- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rujous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40