Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruksi (5)

  1. (arkikieltä) vinoristi (×)
    Riittää, kun laitat ruksin oikeaan ruutuun.

Etymologia muokkaa

Latinasta Crux, "risti tai muu puinen laite, johon teloitettavat rikolliset ristiinnaulittiin"

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruksi/, [ˈrʷuksi]
  • tavutus: ruk‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruksi ruksit
genetiivi ruksin ruksien
(ruksein)
partitiivi ruksia rukseja
akkusatiivi ruksi;
ruksin
ruksit
sisäpaikallissijat
inessiivi ruksissa rukseissa
elatiivi ruksista rukseista
illatiivi ruksiin rukseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruksilla rukseilla
ablatiivi ruksilta rukseilta
allatiivi ruksille rukseille
muut sijamuodot
essiivi ruksina rukseina
translatiivi ruksiksi rukseiksi
abessiivi ruksitta rukseitta
instruktiivi ruksein
komitatiivi rukseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruksi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruksi Kielitoimiston sanakirjassa