Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rullaus (39)[1]

  1. (ilmailu) ilma-aluksen liikkumista lentopaikan pinnalla omaa voimalaitettaan käyttäen lukuun ottamatta lentoonlähtöä ja laskua
    Kone rullasi halleilta kiitotielle.
  2. (merenkulku) aluksen poikittainen keinuminen
    Suurenkin aluksen rullaus aiheuttaa joskus tuntemuksia matkustajiaen vatsassa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrulːɑus/ tai /ˈrulːɑu̯s/
  • tavutus: rul‧la‧us / rul‧laus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rullaus rullaukset
genetiivi rullauksen rullausten
rullauksien
partitiivi rullausta rullauksia
akkusatiivi rullaus;
rullauksen
rullaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rullauksessa rullauksissa
elatiivi rullauksesta rullauksista
illatiivi rullaukseen rullauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rullauksella rullauksilla
ablatiivi rullaukselta rullauksilta
allatiivi rullaukselle rullauksille
muut sijamuodot
essiivi rullauksena rullauksina
translatiivi rullaukseksi rullauksiksi
abessiivi rullauksetta rullauksitta
instruktiivi rullauksin
komitatiivi rullauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rullaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rullaus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rullaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39