rumilus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarumilus (39)
- ruma ja kömpelö esine tai olio
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrumilus/, [ˈrʷumiˌlʷus]
- tavutus: ru‧mi‧lus
Käännökset
muokkaa1. ruma ja kömpelö esine tai olio
|
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rumilus | rumilukset |
| genetiivi | rumiluksen | rumilusten rumiluksien |
| partitiivi | rumilusta | rumiluksia |
| akkusatiivi | rumilus; rumiluksen |
rumilukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rumiluksessa | rumiluksissa |
| elatiivi | rumiluksesta | rumiluksista |
| illatiivi | rumilukseen | rumiluksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rumiluksella | rumiluksilla |
| ablatiivi | rumilukselta | rumiluksilta |
| allatiivi | rumilukselle | rumiluksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rumiluksena | rumiluksina |
| translatiivi | rumilukseksi | rumiluksiksi |
| abessiivi | rumiluksetta | rumiluksitta |
| instruktiivi | – | rumiluksin |
| komitatiivi | – | rumiluksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rumilukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rumilus- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- rumilus Kielitoimiston sanakirjassa