runnominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarunnominen (38)
- teonnimi verbistä runnoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runnominen | runnomiset |
| genetiivi | runnomisen | runnomisten runnomisien |
| partitiivi | runnomista | runnomisia |
| akkusatiivi | runnominen; runnomisen |
runnomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runnomisessa | runnomisissa |
| elatiivi | runnomisesta | runnomisista |
| illatiivi | runnomiseen | runnomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runnomisella | runnomisilla |
| ablatiivi | runnomiselta | runnomisilta |
| allatiivi | runnomiselle | runnomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runnomisena (runnomisna) |
runnomisina |
| translatiivi | runnomiseksi | runnomisiksi |
| abessiivi | runnomisetta | runnomisitta |
| instruktiivi | – | runnomisin |
| komitatiivi | – | runnomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runnomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
runnomis- | |