runotar
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- runoilijan muusa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrunot̪ɑr/
- tavutus: ru‧no‧tar
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | runotar | runottaret |
genetiivi | runottaren | runotarten runottarien |
partitiivi | runotarta | runottaria |
akkusatiivi | runotar; runottaren |
runottaret |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | runottaressa | runottarissa |
elatiivi | runottaresta | runottarista |
illatiivi | runottareen | runottariin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | runottarella | runottarilla |
ablatiivi | runottarelta | runottarilta |
allatiivi | runottarelle | runottarille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | runottarena (runotarna) |
runottarina |
translatiivi | runottareksi | runottariksi |
abessiivi | runottaretta | runottaritta |
instruktiivi | – | runottarin |
komitatiivi | – | runottarine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | runottare- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
runotar- |
Aiheesta muualla
muokkaa- runotar Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 32-C