runteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarunteleminen (38)
- teonnimi verbistä runnella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runteleminen | runtelemiset |
| genetiivi | runtelemisen | runtelemisten runtelemisien |
| partitiivi | runtelemista | runtelemisia |
| akkusatiivi | runteleminen; runtelemisen |
runtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runtelemisessa | runtelemisissa |
| elatiivi | runtelemisesta | runtelemisista |
| illatiivi | runtelemiseen | runtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runtelemisella | runtelemisilla |
| ablatiivi | runtelemiselta | runtelemisilta |
| allatiivi | runtelemiselle | runtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runtelemisena (runtelemisna) |
runtelemisina |
| translatiivi | runtelemiseksi | runtelemisiksi |
| abessiivi | runtelemisetta | runtelemisitta |
| instruktiivi | – | runtelemisin |
| komitatiivi | – | runtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
runtelemis- | |