ruovikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tiheästi ruokoja kasvava alue
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruo̯ʋikːo/
- tavutus: ruo‧vik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruovikko | ruovikot |
genetiivi | ruovikon | ruovikoiden ruovikoitten ruovikkojen |
partitiivi | ruovikkoa | ruovikkoja ruovikoita |
akkusatiivi | ruovikko; ruovikon |
ruovikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruovikossa | ruovikoissa |
elatiivi | ruovikosta | ruovikoista |
illatiivi | ruovikkoon | ruovikkoihin ruovikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruovikolla | ruovikoilla |
ablatiivi | ruovikolta | ruovikoilta |
allatiivi | ruovikolle | ruovikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruovikkona | ruovikkoina ruovikoina |
translatiivi | ruovikoksi | ruovikoiksi |
abessiivi | ruovikotta | ruovikoitta |
instruktiivi | – | ruovikoin |
komitatiivi | – | ruovikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ruoviko- | |
vahva vartalo | ruovikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaRinnakkaismuodot
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ruovikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A