Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruovikko (4-A)[1]

  1. tiheästi ruokoja kasvava alue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruo̯ʋikːo/
  • tavutus: ruo‧vik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruovikko ruovikot
genetiivi ruovikon ruovikoiden
ruovikoitten
ruovikkojen
partitiivi ruovikkoa ruovikkoja
ruovikoita
akkusatiivi ruovikko;
ruovikon
ruovikot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruovikossa ruovikoissa
elatiivi ruovikosta ruovikoista
illatiivi ruovikkoon ruovikkoihin
ruovikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruovikolla ruovikoilla
ablatiivi ruovikolta ruovikoilta
allatiivi ruovikolle ruovikoille
muut sijamuodot
essiivi ruovikkona ruovikkoina
ruovikoina
translatiivi ruovikoksi ruovikoiksi
abessiivi ruovikotta ruovikoitta
instruktiivi ruovikoin
komitatiivi ruovikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruoviko-
vahva vartalo ruovikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A