Substantiivi

muokkaa

ruovikko (4-A)[1]

  1. tiheästi ruokoja kasvava alue

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruo̯ʋikːo/
  • tavutus: ruo‧vik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruovikko ruovikot
genetiivi ruovikon ruovikoiden
ruovikoitten
ruovikkojen
partitiivi ruovikkoa ruovikkoja
ruovikoita
akkusatiivi ruovikko;
ruovikon
ruovikot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruovikossa ruovikoissa
elatiivi ruovikosta ruovikoista
illatiivi ruovikkoon ruovikkoihin
ruovikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruovikolla ruovikoilla
ablatiivi ruovikolta ruovikoilta
allatiivi ruovikolle ruovikoille
muut sijamuodot
essiivi ruovikkona ruovikkoina
ruovikoina
translatiivi ruovikoksi ruovikoiksi
abessiivi ruovikotta ruovikoitta
instruktiivi ruovikoin
komitatiivi ruovikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruoviko-
vahva vartalo ruovikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A