rupatteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarupatteleminen (38)
- teonnimi verbistä rupatella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rupatteleminen | rupattelemiset |
| genetiivi | rupattelemisen | rupattelemisten rupattelemisien |
| partitiivi | rupattelemista | rupattelemisia |
| akkusatiivi | rupatteleminen; rupattelemisen |
rupattelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rupattelemisessa | rupattelemisissa |
| elatiivi | rupattelemisesta | rupattelemisista |
| illatiivi | rupattelemiseen | rupattelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rupattelemisella | rupattelemisilla |
| ablatiivi | rupattelemiselta | rupattelemisilta |
| allatiivi | rupattelemiselle | rupattelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rupattelemisena (rupattelemisna) |
rupattelemisina |
| translatiivi | rupattelemiseksi | rupattelemisiksi |
| abessiivi | rupattelemisetta | rupattelemisitta |
| instruktiivi | – | rupattelemisin |
| komitatiivi | – | rupattelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rupattelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rupattelemis- | |