rupattelu

Suomi

Substantiivi

rupattelu (2)

rupatteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrupɑt̪ˌt̪elu/
tavutus: ru‧pat‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rupattelu	rupattelut
genetiivi	rupattelun	rupattelujen rupatteluiden rupatteluitten
partitiivi	rupattelua	rupatteluita rupatteluja
akkusatiivi	rupattelu; rupattelun	rupattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rupattelussa	rupatteluissa
elatiivi	rupattelusta	rupatteluista
illatiivi	rupatteluun	rupatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rupattelulla	rupatteluilla
ablatiivi	rupattelulta	rupatteluilta
allatiivi	rupattelulle	rupatteluille
muut sijamuodot
essiivi	rupatteluna	rupatteluina
translatiivi	rupatteluksi	rupatteluiksi
abessiivi	rupattelutta	rupatteluitta
instruktiivi	–	rupatteluin
komitatiivi	–	rupatteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rupattelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rupatella ((vahva) vokaalivartalo rupattel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. rupatteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rupattelu Kielitoimiston sanakirjassa