rupsauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarupsauttaminen (38)
- teonnimi verbistä rupsauttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rupsauttaminen | rupsauttamiset |
genetiivi | rupsauttamisen | rupsauttamisten rupsauttamisien |
partitiivi | rupsauttamista | rupsauttamisia |
akkusatiivi | rupsauttaminen; rupsauttamisen |
rupsauttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rupsauttamisessa | rupsauttamisissa |
elatiivi | rupsauttamisesta | rupsauttamisista |
illatiivi | rupsauttamiseen | rupsauttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rupsauttamisella | rupsauttamisilla |
ablatiivi | rupsauttamiselta | rupsauttamisilta |
allatiivi | rupsauttamiselle | rupsauttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rupsauttamisena (rupsauttamisna) |
rupsauttamisina |
translatiivi | rupsauttamiseksi | rupsauttamisiksi |
abessiivi | rupsauttamisetta | rupsauttamisitta |
instruktiivi | – | rupsauttamisin |
komitatiivi | – | rupsauttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rupsauttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rupsauttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rupsauttaa + johdin -minen