rusahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarusahteleminen (38)
- teonnimi verbistä rusahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rusahteleminen | rusahtelemiset |
genetiivi | rusahtelemisen | rusahtelemisten rusahtelemisien |
partitiivi | rusahtelemista | rusahtelemisia |
akkusatiivi | rusahteleminen; rusahtelemisen |
rusahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rusahtelemisessa | rusahtelemisissa |
elatiivi | rusahtelemisesta | rusahtelemisista |
illatiivi | rusahtelemiseen | rusahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rusahtelemisella | rusahtelemisilla |
ablatiivi | rusahtelemiselta | rusahtelemisilta |
allatiivi | rusahtelemiselle | rusahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rusahtelemisena (rusahtelemisna) |
rusahtelemisina |
translatiivi | rusahtelemiseksi | rusahtelemisiksi |
abessiivi | rusahtelemisetta | rusahtelemisitta |
instruktiivi | – | rusahtelemisin |
komitatiivi | – | rusahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rusahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rusahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rusahdella + johdin -minen