rusikointi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrusiˌkoi̯nt̪i/
- tavutus: ru‧si‧koin‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rusikointi | rusikoinnit |
genetiivi | rusikoinnin | rusikointien (rusikointein) |
partitiivi | rusikointia | rusikointeja |
akkusatiivi | rusikointi; rusikoinnin |
rusikoinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rusikoinnissa | rusikoinneissa |
elatiivi | rusikoinnista | rusikoinneista |
illatiivi | rusikointiin | rusikointeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rusikoinnilla | rusikoinneilla |
ablatiivi | rusikoinnilta | rusikoinneilta |
allatiivi | rusikoinnille | rusikoinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rusikointina | rusikointeina |
translatiivi | rusikoinniksi | rusikoinneiksi |
abessiivi | rusikoinnitta | rusikoinneitta |
instruktiivi | – | rusikoinnein |
komitatiivi | – | rusikointeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | rusikoinni- | |
vahva vartalo | rusikointi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. rusikoiminen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- rusikointi Kielitoimiston sanakirjassa