ruskettuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruskettuminen (38)
- teonnimi verbistä ruskettua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruskettuminen | ruskettumiset |
| genetiivi | ruskettumisen | ruskettumisten ruskettumisien |
| partitiivi | ruskettumista | ruskettumisia |
| akkusatiivi | ruskettuminen; ruskettumisen |
ruskettumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruskettumisessa | ruskettumisissa |
| elatiivi | ruskettumisesta | ruskettumisista |
| illatiivi | ruskettumiseen | ruskettumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruskettumisella | ruskettumisilla |
| ablatiivi | ruskettumiselta | ruskettumisilta |
| allatiivi | ruskettumiselle | ruskettumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruskettumisena (ruskettumisna) |
ruskettumisina |
| translatiivi | ruskettumiseksi | ruskettumisiksi |
| abessiivi | ruskettumisetta | ruskettumisitta |
| instruktiivi | – | ruskettumisin |
| komitatiivi | – | ruskettumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruskettumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ruskettumis- | |