ruskotus

Suomi

Substantiivi

ruskotus (39)

ruskottaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈruskot̪us/
tavutus: rus‧ko‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruskotus	ruskotukset
genetiivi	ruskotuksen	ruskotusten ruskotuksien
partitiivi	ruskotusta	ruskotuksia
akkusatiivi	ruskotus; ruskotuksen	ruskotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruskotuksessa	ruskotuksissa
elatiivi	ruskotuksesta	ruskotuksista
illatiivi	ruskotukseen	ruskotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruskotuksella	ruskotuksilla
ablatiivi	ruskotukselta	ruskotuksilta
allatiivi	ruskotukselle	ruskotuksille
muut sijamuodot
essiivi	ruskotuksena	ruskotuksina
translatiivi	ruskotukseksi	ruskotuksiksi
abessiivi	ruskotuksetta	ruskotuksitta
instruktiivi	–	ruskotuksin
komitatiivi	–	ruskotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ruskotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ruskotus-

Etymologia

verbi ruskottaa (heikko vartalo ruskot|a-) + johdin -us

Käännökset

1. ruskottaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ruskotus Kielitoimiston sanakirjassa