rustaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarustaileminen (38)
- teonnimi verbistä rustailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rustaileminen | rustailemiset |
genetiivi | rustailemisen | rustailemisten rustailemisien |
partitiivi | rustailemista | rustailemisia |
akkusatiivi | rustaileminen; rustailemisen |
rustailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rustailemisessa | rustailemisissa |
elatiivi | rustailemisesta | rustailemisista |
illatiivi | rustailemiseen | rustailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rustailemisella | rustailemisilla |
ablatiivi | rustailemiselta | rustailemisilta |
allatiivi | rustailemiselle | rustailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rustailemisena (rustailemisna) |
rustailemisina |
translatiivi | rustailemiseksi | rustailemisiksi |
abessiivi | rustailemisetta | rustailemisitta |
instruktiivi | – | rustailemisin |
komitatiivi | – | rustailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rustailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rustailemis- |