rustailu

Suomi

Substantiivi

rustailu (2)

rustaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrust̪ɑi̯lu/
tavutus: rus‧tai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rustailu	rustailut
genetiivi	rustailun	rustailujen rustailuiden rustailuitten
partitiivi	rustailua	rustailuita rustailuja
akkusatiivi	rustailu; rustailun	rustailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rustailussa	rustailuissa
elatiivi	rustailusta	rustailuista
illatiivi	rustailuun	rustailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rustailulla	rustailuilla
ablatiivi	rustailulta	rustailuilta
allatiivi	rustailulle	rustailuille
muut sijamuodot
essiivi	rustailuna	rustailuina
translatiivi	rustailuksi	rustailuiksi
abessiivi	rustailutta	rustailuitta
instruktiivi	–	rustailuin
komitatiivi	–	rustailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rustailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi rustailla (vokaalivartalo rustail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. rustaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rustailu Kielitoimiston sanakirjassa