ryhmitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaryhmitteleminen (38)
- teonnimi verbistä ryhmitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ryhmitteleminen | ryhmittelemiset |
genetiivi | ryhmittelemisen | ryhmittelemisten ryhmittelemisien |
partitiivi | ryhmittelemistä | ryhmittelemisiä |
akkusatiivi | ryhmitteleminen; ryhmittelemisen |
ryhmittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ryhmittelemisessä | ryhmittelemisissä |
elatiivi | ryhmittelemisestä | ryhmittelemisistä |
illatiivi | ryhmittelemiseen | ryhmittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ryhmittelemisellä | ryhmittelemisillä |
ablatiivi | ryhmittelemiseltä | ryhmittelemisiltä |
allatiivi | ryhmittelemiselle | ryhmittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ryhmittelemisenä (ryhmittelemisnä) |
ryhmittelemisinä |
translatiivi | ryhmittelemiseksi | ryhmittelemisiksi |
abessiivi | ryhmittelemisettä | ryhmittelemisittä |
instruktiivi | – | ryhmittelemisin |
komitatiivi | – | ryhmittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ryhmittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ryhmittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ryhmitellä + johdin -minen