Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ryhmitys (39)

  1. ryhmittäminen; ryhmittyminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈryhmit̪ys/
  • tavutus: ryh‧mi‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryhmitys ryhmitykset
genetiivi ryhmityksen ryhmitysten
ryhmityksien
partitiivi ryhmitystä ryhmityksiä
akkusatiivi ryhmitys;
ryhmityksen
ryhmitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ryhmityksessä ryhmityksissä
elatiivi ryhmityksestä ryhmityksistä
illatiivi ryhmitykseen ryhmityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryhmityksellä ryhmityksillä
ablatiivi ryhmitykseltä ryhmityksiltä
allatiivi ryhmitykselle ryhmityksille
muut sijamuodot
essiivi ryhmityksenä ryhmityksinä
translatiivi ryhmitykseksi ryhmityksiksi
abessiivi ryhmityksettä ryhmityksittä
instruktiivi ryhmityksin
komitatiivi ryhmityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryhmitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ryhmitys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ryhmittää (ryhmit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ryhmitysalue, suurvaltaryhmitys, tasoryhmitys

Aiheesta muualla muokkaa