ryintä

Suomi

Substantiivi

ryintä (9-J)

rykiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈryi̯nt̪æ/
tavutus: ryin‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ryintä	ryinnät
genetiivi	ryinnän	ryintöjen (ryintäin)
partitiivi	ryintää	ryintöjä
akkusatiivi	ryintä; ryinnän	ryinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ryinnässä	ryinnöissä
elatiivi	ryinnästä	ryinnöistä
illatiivi	ryintään	ryintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ryinnällä	ryinnöillä
ablatiivi	ryinnältä	ryinnöiltä
allatiivi	ryinnälle	ryinnöille
muut sijamuodot
essiivi	ryintänä	ryintöinä
translatiivi	ryinnäksi	ryinnöiksi
abessiivi	ryinnättä	ryinnöittä
instruktiivi	–	ryinnöin
komitatiivi	–	ryintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ryinnä-
vahva vartalo	ryintä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rykiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ryintä Kielitoimiston sanakirjassa