rykelmä

Suomi

Substantiivi

rykelmä (10)

Joukko lähellä toisiaan olevia asioita tai esineitä, rypäs

Ääntäminen

IPA: /ˈrykelmæ/
tavutus: ry‧kel‧mä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rykelmä	rykelmät
genetiivi	rykelmän	rykelmien (rykelmäin)
partitiivi	rykelmää	rykelmiä
akkusatiivi	rykelmä; rykelmän	rykelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi	rykelmässä	rykelmissä
elatiivi	rykelmästä	rykelmistä
illatiivi	rykelmään	rykelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rykelmällä	rykelmillä
ablatiivi	rykelmältä	rykelmiltä
allatiivi	rykelmälle	rykelmille
muut sijamuodot
essiivi	rykelmänä	rykelminä
translatiivi	rykelmäksi	rykelmiksi
abessiivi	rykelmättä	rykelmittä
instruktiivi	–	rykelmin
komitatiivi	–	rykelmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rykelmä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rypäs

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.