rykiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarykiminen (38)
- teonnimi verbistä rykiä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rykiminen | rykimiset |
| genetiivi | rykimisen | rykimisten rykimisien |
| partitiivi | rykimistä | rykimisiä |
| akkusatiivi | rykiminen; rykimisen |
rykimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rykimisessä | rykimisissä |
| elatiivi | rykimisestä | rykimisistä |
| illatiivi | rykimiseen | rykimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rykimisellä | rykimisillä |
| ablatiivi | rykimiseltä | rykimisiltä |
| allatiivi | rykimiselle | rykimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rykimisenä (rykimisnä) |
rykimisinä |
| translatiivi | rykimiseksi | rykimisiksi |
| abessiivi | rykimisettä | rykimisittä |
| instruktiivi | – | rykimisin |
| komitatiivi | – | rykimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rykimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rykimis- | |