Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rynkky (1-A)

  1. (sotilasslangia) rynnäkkökivääri
  2. (kansanomainen) vaatteen poimu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈryŋkːy/, [ˈryŋkːy]
  • tavutus: rynk‧ky

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rynkky rynkyt
genetiivi rynkyn rynkkyjen
partitiivi rynkkyä rynkkyjä
akkusatiivi rynkky;
rynkyn
rynkyt
sisäpaikallissijat
inessiivi rynkyssä rynkyissä
elatiivi rynkystä rynkyistä
illatiivi rynkkyyn rynkkyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynkyllä rynkyillä
ablatiivi rynkyltä rynkyiltä
allatiivi rynkylle rynkyille
muut sijamuodot
essiivi rynkkynä rynkkyinä
translatiivi rynkyksi rynkyiksi
abessiivi rynkyttä rynkyittä
instruktiivi rynkyin
komitatiivi rynkkyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rynky-
vahva vartalo rynkky-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

rynkkyhame

Aiheesta muualla muokkaa

  • rynkky Kielitoimiston sanakirjassa