rynnäköiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarynnäköiminen (38)
- teonnimi verbistä rynnäköidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rynnäköiminen | rynnäköimiset |
genetiivi | rynnäköimisen | rynnäköimisten rynnäköimisien |
partitiivi | rynnäköimistä | rynnäköimisiä |
akkusatiivi | rynnäköiminen; rynnäköimisen |
rynnäköimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rynnäköimisessä | rynnäköimisissä |
elatiivi | rynnäköimisestä | rynnäköimisistä |
illatiivi | rynnäköimiseen | rynnäköimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rynnäköimisellä | rynnäköimisillä |
ablatiivi | rynnäköimiseltä | rynnäköimisiltä |
allatiivi | rynnäköimiselle | rynnäköimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rynnäköimisenä (rynnäköimisnä) |
rynnäköimisinä |
translatiivi | rynnäköimiseksi | rynnäköimisiksi |
abessiivi | rynnäköimisettä | rynnäköimisittä |
instruktiivi | – | rynnäköimisin |
komitatiivi | – | rynnäköimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rynnäköimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rynnäköimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rynnäköidä + johdin -minen