Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rynnäköinti (5-J)

  1. rynnäköiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrynːæˌkøi̯nt̪i/
  • tavutus: ryn‧nä‧köin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rynnäköinti rynnäköinnit
genetiivi rynnäköinnin rynnäköintien
(rynnäköintein)
partitiivi rynnäköintiä rynnäköintejä
akkusatiivi rynnäköinti;
rynnäköinnin
rynnäköinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi rynnäköinnissä rynnäköinneissä
elatiivi rynnäköinnistä rynnäköinneistä
illatiivi rynnäköintiin rynnäköinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynnäköinnillä rynnäköinneillä
ablatiivi rynnäköinniltä rynnäköinneiltä
allatiivi rynnäköinnille rynnäköinneille
muut sijamuodot
essiivi rynnäköintinä rynnäköinteinä
translatiivi rynnäköinniksi rynnäköinneiksi
abessiivi rynnäköinnittä rynnäköinneittä
instruktiivi rynnäköinnein
komitatiivi rynnäköinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rynnäköinni-
vahva vartalo rynnäköinti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa