Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rynnistys (39)

  1. rynnistäminen
    Jalkaväki lähti viimeiseen rynnistykseen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrynːist̪ys/
  • tavutus: ryn‧nis‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rynnistys rynnistykset
genetiivi rynnistyksen rynnistysten
rynnistyksien
partitiivi rynnistystä rynnistyksiä
akkusatiivi rynnistys;
rynnistyksen
rynnistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rynnistyksessä rynnistyksissä
elatiivi rynnistyksestä rynnistyksistä
illatiivi rynnistykseen rynnistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynnistyksellä rynnistyksillä
ablatiivi rynnistykseltä rynnistyksiltä
allatiivi rynnistykselle rynnistyksille
muut sijamuodot
essiivi rynnistyksenä rynnistyksinä
translatiivi rynnistykseksi rynnistyksiksi
abessiivi rynnistyksettä rynnistyksittä
instruktiivi rynnistyksin
komitatiivi rynnistyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rynnistykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rynnistys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rynnistää (rynnist- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

loppurynnistys

Aiheesta muualla muokkaa