Substantiivi

muokkaa

ryntäily (2)

  1. ryntäileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrynt̪æi̯ly/
  • tavutus: ryn‧täi‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryntäily ryntäilyt
genetiivi ryntäilyn ryntäilyjen
ryntäilyiden
ryntäilyitten
partitiivi ryntäilyä ryntäilyitä
ryntäilyjä
akkusatiivi ryntäily;
ryntäilyn
ryntäilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi ryntäilyssä ryntäilyissä
elatiivi ryntäilystä ryntäilyistä
illatiivi ryntäilyyn ryntäilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryntäilyllä ryntäilyillä
ablatiivi ryntäilyltä ryntäilyiltä
allatiivi ryntäilylle ryntäilyille
muut sijamuodot
essiivi ryntäilynä ryntäilyinä
translatiivi ryntäilyksi ryntäilyiksi
abessiivi ryntäilyttä ryntäilyittä
instruktiivi ryntäilyin
komitatiivi ryntäilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryntäily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa