Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ryntö (1-J)

  1. ryntääminen
  2. kahden hammaspyörän hampaiden kosketus tosiinsa
    Hampaat ovat rynnössä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrynt̪ø/
  • tavutus: ryn‧tö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryntö rynnöt
genetiivi rynnön ryntöjen
partitiivi ryntöä ryntöjä
akkusatiivi ryntö;
rynnön
rynnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi rynnössä rynnöissä
elatiivi rynnöstä rynnöistä
illatiivi ryntöön ryntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynnöllä rynnöillä
ablatiivi rynnöltä rynnöiltä
allatiivi rynnölle rynnöille
muut sijamuodot
essiivi ryntönä ryntöinä
translatiivi rynnöksi rynnöiksi
abessiivi rynnöttä rynnöittä
instruktiivi rynnöin
komitatiivi ryntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rynnö-
vahva vartalo ryntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ryntö Kielitoimiston sanakirjassa