rypeminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarypeminen (38)
- teonnimi verbistä rypeä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rypeminen | rypemiset |
| genetiivi | rypemisen | rypemisten rypemisien |
| partitiivi | rypemistä | rypemisiä |
| akkusatiivi | rypeminen; rypemisen |
rypemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rypemisessä | rypemisissä |
| elatiivi | rypemisestä | rypemisistä |
| illatiivi | rypemiseen | rypemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rypemisellä | rypemisillä |
| ablatiivi | rypemiseltä | rypemisiltä |
| allatiivi | rypemiselle | rypemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rypemisenä (rypemisnä) |
rypemisinä |
| translatiivi | rypemiseksi | rypemisiksi |
| abessiivi | rypemisettä | rypemisittä |
| instruktiivi | – | rypemisin |
| komitatiivi | – | rypemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rypemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rypemis- | |