Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ryppyily (2)

  1. ryppyileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrypːyi̯ly/
  • tavutus: ryp‧pyi‧ly

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryppyily ryppyilyt
genetiivi ryppyilyn ryppyilyjen
ryppyilyiden
ryppyilyitten
partitiivi ryppyilyä ryppyilyitä
ryppyilyjä
akkusatiivi ryppyily;
ryppyilyn
ryppyilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi ryppyilyssä ryppyilyissä
elatiivi ryppyilystä ryppyilyistä
illatiivi ryppyilyyn ryppyilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryppyilyllä ryppyilyillä
ablatiivi ryppyilyltä ryppyilyiltä
allatiivi ryppyilylle ryppyilyille
muut sijamuodot
essiivi ryppyilynä ryppyilyinä
translatiivi ryppyilyksi ryppyilyiksi
abessiivi ryppyilyttä ryppyilyittä
instruktiivi ryppyilyin
komitatiivi ryppyilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryppyily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa