rypyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarypyttäminen (38)
- teonnimi verbistä rypyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rypyttäminen | rypyttämiset |
genetiivi | rypyttämisen | rypyttämisten rypyttämisien |
partitiivi | rypyttämistä | rypyttämisiä |
akkusatiivi | rypyttäminen; rypyttämisen |
rypyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rypyttämisessä | rypyttämisissä |
elatiivi | rypyttämisestä | rypyttämisistä |
illatiivi | rypyttämiseen | rypyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rypyttämisellä | rypyttämisillä |
ablatiivi | rypyttämiseltä | rypyttämisiltä |
allatiivi | rypyttämiselle | rypyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rypyttämisenä (rypyttämisnä) |
rypyttämisinä |
translatiivi | rypyttämiseksi | rypyttämisiksi |
abessiivi | rypyttämisettä | rypyttämisittä |
instruktiivi | – | rypyttämisin |
komitatiivi | – | rypyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rypyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rypyttämis- |