Substantiivi

muokkaa

rysähtely (2)

  1. rysähteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrysæhˌt̪ely/
  • tavutus: ry‧säh‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rysähtely rysähtelyt
genetiivi rysähtelyn rysähtelyjen
rysähtelyiden
rysähtelyitten
partitiivi rysähtelyä rysähtelyitä
rysähtelyjä
akkusatiivi rysähtely;
rysähtelyn
rysähtelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi rysähtelyssä rysähtelyissä
elatiivi rysähtelystä rysähtelyistä
illatiivi rysähtelyyn rysähtelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rysähtelyllä rysähtelyillä
ablatiivi rysähtelyltä rysähtelyiltä
allatiivi rysähtelylle rysähtelyille
muut sijamuodot
essiivi rysähtelynä rysähtelyinä
translatiivi rysähtelyksi rysähtelyiksi
abessiivi rysähtelyttä rysähtelyittä
instruktiivi rysähtelyin
komitatiivi rysähtelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rysähtely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa