ryysääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaryysääminen (38)
- teonnimi verbistä ryysätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryysääminen | ryysäämiset |
| genetiivi | ryysäämisen | ryysäämisten ryysäämisien |
| partitiivi | ryysäämistä | ryysäämisiä |
| akkusatiivi | ryysääminen; ryysäämisen |
ryysäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryysäämisessä | ryysäämisissä |
| elatiivi | ryysäämisestä | ryysäämisistä |
| illatiivi | ryysäämiseen | ryysäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryysäämisellä | ryysäämisillä |
| ablatiivi | ryysäämiseltä | ryysäämisiltä |
| allatiivi | ryysäämiselle | ryysäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryysäämisenä (ryysäämisnä) |
ryysäämisinä |
| translatiivi | ryysäämiseksi | ryysäämisiksi |
| abessiivi | ryysäämisettä | ryysäämisittä |
| instruktiivi | – | ryysäämisin |
| komitatiivi | – | ryysäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryysäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ryysäämis- | |