ryysiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaryysiminen (38)
- teonnimi verbistä ryysiä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryysiminen | ryysimiset |
| genetiivi | ryysimisen | ryysimisten ryysimisien |
| partitiivi | ryysimistä | ryysimisiä |
| akkusatiivi | ryysiminen; ryysimisen |
ryysimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryysimisessä | ryysimisissä |
| elatiivi | ryysimisestä | ryysimisistä |
| illatiivi | ryysimiseen | ryysimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryysimisellä | ryysimisillä |
| ablatiivi | ryysimiseltä | ryysimisiltä |
| allatiivi | ryysimiselle | ryysimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryysimisenä (ryysimisnä) |
ryysimisinä |
| translatiivi | ryysimiseksi | ryysimisiksi |
| abessiivi | ryysimisettä | ryysimisittä |
| instruktiivi | – | ryysimisin |
| komitatiivi | – | ryysimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryysimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ryysimis- | |