säännösteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäännösteleminen (38)
- teonnimi verbistä säännöstellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säännösteleminen | säännöstelemiset |
genetiivi | säännöstelemisen | säännöstelemisten säännöstelemisien |
partitiivi | säännöstelemistä | säännöstelemisiä |
akkusatiivi | säännösteleminen; säännöstelemisen |
säännöstelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säännöstelemisessä | säännöstelemisissä |
elatiivi | säännöstelemisestä | säännöstelemisistä |
illatiivi | säännöstelemiseen | säännöstelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säännöstelemisellä | säännöstelemisillä |
ablatiivi | säännöstelemiseltä | säännöstelemisiltä |
allatiivi | säännöstelemiselle | säännöstelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säännöstelemisenä (säännöstelemisnä) |
säännöstelemisinä |
translatiivi | säännöstelemiseksi | säännöstelemisiksi |
abessiivi | säännöstelemisettä | säännöstelemisittä |
instruktiivi | – | säännöstelemisin |
komitatiivi | – | säännöstelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säännöstelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
säännöstelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi säännöstellä + johdin -minen