säännösteleminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
säännösteleminen (38)
- teonnimi verbistä säännöstellä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säännösteleminen | säännöstelemiset |
| genetiivi | säännöstelemisen | säännöstelemisten säännöstelemisien |
| partitiivi | säännöstelemistä | säännöstelemisiä |
| akkusatiivi | säännösteleminen; säännöstelemisen |
säännöstelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säännöstelemisessä | säännöstelemisissä |
| elatiivi | säännöstelemisestä | säännöstelemisistä |
| illatiivi | säännöstelemiseen | säännöstelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säännöstelemisellä | säännöstelemisillä |
| ablatiivi | säännöstelemiseltä | säännöstelemisiltä |
| allatiivi | säännöstelemiselle | säännöstelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säännöstelemisenä (säännöstelemisnä) |
säännöstelemisinä |
| translatiivi | säännöstelemiseksi | säännöstelemisiksi |
| abessiivi | säännöstelemisettä | säännöstelemisittä |
| instruktiivi | – | säännöstelemisin |
| komitatiivi | – | säännöstelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säännöstelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säännöstelemis- | |